Muotokuvavalokuvaus: Valaistuksen ja poseerauksen perusteet

Hyvä muotokuvavalaistus ja poseeraus eivät johdu kalliista varusteista tai monimutkaisista kaavoista. Kyse on muutamien muuttujien hallinnasta: mistä valo tulee, kuinka pehmeää tai kovaa se on, miten se suhteutuu kohteen kasvoihin ja miten vartalo on sijoitettu kuvaukseen. Kun saat nämä perusasiat kuntoon, muotokuvasi näyttävät harkituilta eivätkä sattumanvaraisilta, olitpa kuvaamassa erillisellä salamalla, ikkunan valossa tai vain auringonvalossa.

Aloita valon suunnasta

Tärkein yksittäinen päätös muotokuvavalaistuksessa on suunta. Valon on tultava jostakin, ja tuo suunta muuttaa kasvojen tunnelmaa ja muotoa.

• Etuvalo (lähde lähellä kameraa) tasoittaa piirteitä ja minimoi tekstuurin. Se on turvallinen ja tasainen, mutta näyttää usein yksinkertaiselta.
• 45 asteen valo (lähde sivulla ja hieman ylhäällä) on klassinen muotokuvapositio. Se valaisee kasvojen toisen puolen, jättää toisen lempeään varjoon ja antaa kasvoille ulottuvuutta.
• Sivuvalo (90 astetta) luo voimakkaan kontrastin ja draamaa, mutta voi jakaa kasvot jyrkästi.
• Taustavalo (lähde kohteen takana) erottaa kohteen taustasta ja voi tuottaa valoreunuksen hiusten ja hartioiden ympärille. Joudut yleensä lisäämään valoa tai valotuskorjausta kasvoille.

Hyödyllinen tapa: ennen kuin nostat kameran, katso kohteen kasvoja ja kysy, missä kirkkain kohta on ja mihin varjo lankeaa. Se kertoo sinulle, mitä valo tekee.

Pehmeä vs. kova valo

Pehmeyden määrittää valonlähteen näennäinen koko suhteessa kohteeseen, ei sen teho.

Suuri lähde lähellä kohdetta – iso ikkuna, softbox, pilvinen taivas – kietoutuu kasvojen ympärille ja tuottaa asteittaisia siirtymiä valon ja varjon välillä. Tämä on imartelevaa useimmille, koska se tasoittaa ihon tekstuuria ja pehmentää juonteita.

Pieni tai kaukana oleva lähde – paljas aurinko, pieni kameran salama, paljas lamppu – tuottaa kovaa valoa ja teräväreunaisia varjoja. Kova valo ei ole “väärin”; se on rohkeaa ja graafista. Se vaatii vain enemmän tarkkuutta, koska jokainen epäpuhtaus ja jokainen varjon reuna korostuu.

Pehmittääksesi valoa, siirrä sitä lähemmäs tai tee siitä suurempi. Kovettaaksesi sen, siirrä sitä kauemmas tai pienennä sitä. Siinä on koko periaate.

Yleiset valaistusmallit, jotka kannattaa tietää

Sinun ei tarvitse opetella kymmeniä asetuksia, mutta muutama nimetty malli auttaa sijoittamaan valon tietoisesti.

• Loop-valaistus: valo on noin 45 astetta akselin ulkopuolella ja hieman silmien tason yläpuolella, luoden nenästä pienen varjon, joka kaartuu poskea kohti. Se on monipuolisin ja anteeksiantavin malli.
• Rembrandt-valaistus: valo on korkeammalla ja kauempana sivulla, jolloin varjostetulle poskelle syntyy pieni valokolmio. Se on tunnelmallisempi ja sopii hyvin luonteikkaille kasvoille.
• Split-valaistus: valo on 90 asteessa, valaisten tasan puolet kasvoista. Dramaattinen ja parasta käyttää säästeliäästi.
• Butterfly-valaistus: valo on suoraan edessä ja yläpuolella, luoden symmetrisen varjon nenän alle. Se imartelee monia kasvoja, mutta voi korostaa silmäpussien varjoja.

Valitsitpa minkä tahansa, pidä valo oletuksena hieman silmien tason yläpuolella. Alhaalta tuleva valo näyttää luonnottomalta; suoraan ylhäältä tuleva valo luo raskaat varjot silmäkuoppiin.

Poseeraus: Kallista vartaloa, ei vain kasvoja

Aloittelijat usein ohjaavat kohteen katsomaan suoraan kameraan ja pyytävät sitten kääntämään päätään. Tämä tuottaa jäykän ja lattean tuloksen. Rakenna sen sijaan asento vartalosta ulospäin.

Käännä kohteen olkapäät noin 30–45 astetta poispäin kamerasta ja pyydä häntä kääntämään kasvonsa takaisin objektiivia kohti. Tämä luo luonnollisen diagonaalin vartaloon ja hoikentaa torsoa. Tästä eteenpäin:

• Paino takajalalla ja etupolvi hieman koukussa antaa rennon, kulmikkaan asennon.
• Käsien tulisi tehdä jotain – levätä lantiolla, pitää kauluksesta, olla taskussa. Suoraan alas roikkuvat tyhjät kädet näyttävät kiusallisilta.
• Leuka hieman eteenpäin ja alaspäin määrittelee leukalinjan ja välttää “kaksoisleuan”, joka syntyy, kun leuka nousee ja vetäytyy.
• Silmien tulisi katsoa objektiiviin yhteyden luomiseksi, tai hieman sen ohi luonnollisemman tunnun saamiseksi.

Anna ohjeet selkeällä kielellä (“käännä vasenta olkapäätäni kohti, katso sitten takaisin objektiiviin”) teknisten termien sijaan.

Työskentely kohteen kanssa

Useimmat ihmiset eivät ole malleja ja tuntevat olonsa epämukavaksi. Tehtäväsi on vähentää tätä kitkaa.

Puhu samalla kun kuvaat. Anna pieniä, tarkkoja säätöjä yksi kerrallaan luettelon sijaan. Ota muutama kuva, näytä heille onnistunut otos, jos he kysyvät, ja pidä energia rauhallisena. Liike auttaa: pyydä heitä siirtämään painoaan, ottamaan askeleen tai kääntymään ja katsomaan taaksepäin. Staattiset asennot muuttuvat nopeasti tylsiksi, ja asentojen väliset hetket ovat usein parhaita.

Yksinkertainen aloitusasetus

Jos et ole varma, mistä aloittaa, kokeile tätä: aseta kohteesi suuren ikkunan lähelle 45 asteen kulmaan siihen nähden niin, että ikkuna on hieman silmien tason yläpuolella ja sivulla. Käännä kohteen vartalo poispäin kamerasta ja kasvot takaisin itseäsi kohti.

Seiso niin, että ikkuna on noin 45 asteen kulmassa omaan sijaintiisi nähden. Mittaa valotus kasvojen valaistulta puolelta ja anna varjopuolen jäädä sellaiseksi kuin se on. Tämä yksi asetelma opettaa sinulle valosta enemmän kuin mikään varuste.

Hallitse suunta, pehmeys ja vartalon kulma, niin pystyt luomaan vahvan muotokuvan melkein missä tahansa.